Vapaaehtoiseksi Afrikkaan Norjan
kautta.
Haluaisitko mennä vapaaehtoiseksi Afrikkaan? Minä en ainakaan
enää halua, 6
kuukauden koulutus olikin vähän erilainen kuin odotin. Tarkoitus oli olla
Norjassa aluksi 6 kuukauden koulutuksessa, 6 kuukautta Afrikassa jonka jälkeen
2 kuukauden koulutus tuleville vapaaehtoisille. Itse sain tarpeekseni 3
kuukauden jälkeen valehtelemisesta ja järjettömyyksistä. Sitä paitsi 10000
Euroa on huikea summa siitä kun menee vapaaehtoiseksi Afrikkaan. 5600€ lehtien
myymisellä+ 3400€ koulumaksu 200€ liittymismaksu. Rahaa kului myös
matkustamiseen kouluun ja joskus myös lehtien myymisreissuilla ym. Menoihin.
Tämä Afrikkaan ”valmentava” koulu sijaitsi 40 kilometrin päässä Lillehammerista
koilliseen. Todellakin keskellä ei mitään, sinne ei viranomainen eksy, lieneekö
siinä syy miksi kaikki Humanan koulut ovat korvessa. Tätä koulua ympäröi reilun
kilometrin korkuiset vuoret ja tunturialuetta oli silminkantamattomiin asti.
Koulunyhteydessä oli myös tyhjä hotelli jossa oli vain ruska-aikana
viikonloppuisin senioritansseja. Koulun ympäristö maastoineen oli siis kaunista
aluetta siitä tykkäsivät kaikki mutta itse koulua ei kukaan oppilaista oppinut
ymmärtämään.
Hotelli ja koulurakennus Hornsjossa.
Fundraising
Järjettömin teko oli tämä lehtien myyminen, lähdettiin liftaamaan yleensä aina
Lillehammerin huoltoasemalta (Statoil) Ruotsiin. Kysyttiin olisiko kukaan
tankkaajista menossa Oslon tai Trondheimin suuntaan, usein tämä kesti n. 3-4
tuntia ja kyytiä sai kinuta monelta sadalta autoilijalta. Vaikka moni olikin
menossa samaan suuntaan eivät he tietenkään ottaneet kyytiin meitä, kyllähän
tuo epäilyttävältä näyttääkin kun 15 ihmistä kyselee kyytiä huoltoasemalla ja
ei norjan kielellä. Usein tuli istuttua matkalla Osloon 3-4 autossa koska monet
meni vain Hamariin tai muihin kyliin ennen Osloa. Liftaus tapahtui aina
parettain.
Ensimmäinen oma reissuni oli Ruotsin Jönköpingiin, aluksi saatiin jo tunnin
kuluessa kyyti Hamariin. Siellä olikin aika vaikea saada kyytiä, taas kysyttiin
monilta ja monilta autoilijoilta kyytiä. Sitten mun suostuttelulla 1 nainen otti
meidät kyytiinsä mutta minä ja mun Sveitsiläinen pari jouduttiin antamaan
tietomme Huoltsikan henkilökunnalle, jos jotain sattuu…
Päästiin Gardemoeniin lentokentän kupeeseen. Vielä oli matkaa Osloon, täällä
saatiin kysellä kyytiä 4 tuntia ja vihdoinkin päästiin jo lähes keskustaan.
Vielä viimeisellä autolla sinne keskustaan ja näin oltiin Oslossa. Oslosta
käveltiin tunti etelään, että päästiin hyvään paikkaan kinuamaan kyytiä,
saatiin mutta tämä nainen ajoikin Karlstadin tielle Göteborgin tien sijasta..
No sitten junalla vaan takaisin Oslon lähelle Mossiin ja sieltä bussilla
Göteborgiin jossa oltiin aamuyöstä 2:lta. Meillä oli siellä aina 1 paikka minne
sopi mennä nukkumaan jos ei muualle pääse. Niin ja bussia sai käyttää ainoastaan
hätätilanteessa tai ei oikeastaan edes siinä. Mut jos jotain vakavaa sattuu niin
jokaiselle annettiin pikkusumma rahaa. Aamulla lähdettiin aikaisin
Lillehammerista ja Göteborgiin Saavuttiin Aamulla 3:lta.. Seuraavana päivänä
jatkui tämä monimutkainen liftaaminen. Yksistään tällä reissulla Hornsjosta
Jönköpingiin oltiin 15 autossa. jotkut nukkuivat joitain öitä jopa ulkosalla
jos ei päässeet yhdessä päivässä Ruotsiin.
Lehtiä myytiin Ruotsissa sen takia koska Norjassa saa rahaa kerätä vain 2 kertaa
vuodessa samaan tarkoitukseen. Aina kun liikuttiin jonnekin niin mentiin
liftaamalla, ainoastaan pari kertaa jollain muulla tavalla. Koska liftaaminen
ei maksanut koululle mitään, eli se raha oli aina heille lisää mikä
liftaamisessa säästyi.
Lehtien myymisellä oli kaikkien oppilaiden saatava kasaan 45000 Norjan kruunua
joka oli siis 5600 euroa, niin ja summa piti saada kasaan 7 viikossa. Päivässä
piti saada rahaa jotain 130 euroa. Tämä summa oli opettajien mielestä helppo
saada kasaan. Vain pari oppilasta sai tämän summan kasaan tässä ajassa, he
joutuivat tekemään sen eteen helvetisti töitä. 2 oppilasta joutuivat myymään
niitä 16 viikkoa! Kuvitella 4 kuukautta kadulla myyt lehtiä, satoi tai paistoi.
Et voi käyttää äidinkieltäsi, vaan englantia ja 4/5 sanoo heti ettei osaa
englantia…
Lisäksi kukaan ei ollut kiinnostunut tästä ”balamuka” lehdestä joka sisälsi
Afrikasta 10 sivua tietoa ja vähän koulusta myös. Olihan siinä
ilmoittautumiskaavakekin mukana, ehkä jotkut onnettomat lähtivät mukaan hommaan
sitä kautta. Eihän me voitu sano sitä oikeaa summaa, kun jotkut kysyivät kuinka
paljon rahaa meidän pitää kerätä, huijaukseksihan he olisivat luulleet… Vaikka
sitähän se tavallaan olikin. Eihän raha minnekään Afrikkaan mennyt vaan
kouluun.
Tälle ajalle (2 viikkoa) piti löytää ilmainen majoitus, mistä vaan. Jos et
päässyt hotelliin (yllätys) niin jouduit soittamaan moniin
urheilu/nuorisoseuroihin ja vastaaviin jossa saatoit päästä lattialle nukkumaan
täksi ajaksi. Myös ruokaa piti kysyä ilmaiseksi ravintoloista tai vaikkapa esim.
Ruokajonosta. Jokaisen lehden hinta oli 60 NOK. (7,5€), huonoimpana päivänä sain
myydyksi vain yhden. Parhaana 10. Eli edes parhaana päiväni en yltänyt
lähellekään sitä mitä olisi pitänyt saada kasaan päivässä koulun tavoitteiden
mukaan. Lähes kaikilla oli sama ongelma, koulumme 15 oppilaan keskuudessa.
Monilta meni hermo siinä määrin, että he lähtivät jopa kesken kaiken kotiinsa
Keski-Eurooppaan sieltä lehdenmyyntireissulta. Monet itkivät ja olivat erittäin
turhautuneita kun koulutus olikin vähän erilainen kuin odotettiin.
Kun 2 viikon jakso oli takana niin oli aika liftata takaisin Lillehammeriin
josta meidät piti hakea takaisin koululle, mutta kukaan ei vastannutkaan
puhelimeen illalla joten meidän piti nukkua 1 yö Lillehammerin rautatieasemalla
josta meidät opettaja haki aamulla 10 aikaan, tietysti hän nukkui aamulla
kunnolla ja söi, sitten vasta tuli hakemaan. 4 tuntia puhelimen soimisen
jälkeen… He eivät pitäneet koskaan kiirettä.
Jo silloin kun aloitin koulun mun piti odottaa 3 tuntia kyytiä Juna-asemalla ja
se oli kaikille samaa luokkaa…
Trondheimissa tuli vietettyä kahden viikon jakso lehdenmyyntireissulla.
Pisteet
Meillä oli luokkahuoneessa erittäin hitaalla internetyhteydellä varustettu
tietokone, jota näprättiin 8-10 tuntia päivässä tuolloin kun ei oltu koulun
ulkopuolella. Koulutus sisälsi pistejärjestelmän jonka mukaan 800 pisteellä
pääsee Afrikkaan 799 pisteellä ei sinne ole menoa missään nimessä.
Opiskelu: 300 pistettä
Kurssit: 175 pistettä
Kokemus: 175 pistettä
Muut: 150 pistettä
Opiskelupisteitä sai kasaan tekemällä tietokoneella toinen toistaa erikoisempia
tehtäviä, piti tutkia aurinkopaneelin toimimista, tehdä sukututkimus 150 vuoden
takaa tai etsiä internetistä juna-aikataulu oman maan pääkaupunkiin. Useilla
tehtävillä ei ollut mitään yhteistä Afrikan kanssa, lähes kaikki oppilaat
olivatkin sitä mieltä ettei koulussa oppinut mitään. Lisäksi nämä yleensä 2-3
pistettä antavat tehtävät veivät aikaa 4-5 tuntia ja pisteet oli erittäin
hankala ansaita.
Kurssipisteet olivat helpoimpia ansaita, piti vaan istua alas ja kuunnella kun
opettajat ja jotkin oppilaat pitivät joitain esitelmiä.
Kokemuspisteet olivat mukavimmasta päästä, alla esimerkkejä.
Selviytymisleiri: Käytiin vaeltamassa tuntureilla jotain 60 kilometriä vajaassa
3 päivässä, eihän siinä selviytymistä ollut mutta kivan näköiseltä näytti tämä
alue. 30 pistettä
UFF-Viikonloppu: Meidän ryhmällä oli erilainen työ kuin muilla ryhmillä jotka
lajitteli orjatyön tavoin vaatteita UFF:n Kloftan vaatteenkierrätyslaitoksessa.
Meidän kohtaloksi koitui n. 30 vaatteenkeräyslaatikon maalaaminen, maalattiin
vielä iltapimeässäkin ilman valoja ja oli pakkastakin joten ei se maali varmaan
siinä jään pinnassa pitkään pysynyt. Siitä lystistä tuli 15 pistettä.
TCE-Keräys. Kerättiin taas rahaa, tällä kertaa ihan vaan siinä Lillehammerissa
nämä rahat meni peräti Afrikkaan saakka. 500 kruunua/päivä. Keräys suoritettiin
kahdesti. 2x8=16 pistettä
Rakennusviikonloppu: Kunnostettiin koulun vanhaa rakennusta, usein maalattiin
ikkunanpieliä tai kokonaisia seiniä. Tehtiin mitä milloinkin. 15 pistettä.
Uudenvuodenkonsertti: Jos olit talven aikaan koulutuksessa niin ohjelmassasi oli
Uudenvuodenkonsertin järjestäminen Tanskassa. 40 pistettä.
Lumiluolan rakentaminen ja siinä nukkuminen: Piti rakentaa lumiluola ja nukkua
siinä 1 yö. 4 pistettä.
Siivouspalvelu: Joka aamu siivottiin koulun alue, siihen kului jokaiselta aikaa
30 minuuttia. yhteensä pisteitä sai 8 siitä.
Ohjelmien järjestäminen: Joko piti esitelmän jostakin tai sitten järjesti
koko
porukan pelaamaan esim. jalkapalloa. Lauantai-iltaisin me pelattiin aina
erilaisia pelejä. Näistä sai pisteitä 1-2 tuntia kohden.
Muut pisteet kerääntyivät ”vastuu” ja ”kehitysprojekti” tehtävistä. Jokaisella
oppilaalla oli omat vastuualueet koulussa, itselläni sellainen oli isännöinti.
Kun joku uusi oppilas tuli tutustumaan kouluun niin mä näytin sille koulun
aluetta ja järjestin huoneen, vaihdoin lakanat, siivosin huoneen sekä toivotin
lämpimästi hänet tervetulleeksi.
Tämä lisäksi koulutus sisälsi paljon muutakin, urheilutestit joiden tuloksia
tuli parantaa joka kerralla, jotta pisteitä tuli. Joka viikko me siivottiin
hotellin keittiö, joka paikan tuli kiiltää.
Käytiin myös Tanskassa liftaamalla eräässä toisessa koulussa jossain
kehityskonferenssissa. Siellä keskusteltiin mitä se ”kehittäminen” on..
Tanskassa muidenkin koulun oppilaat sanoivat ettei tässä hommassa ole mitään
järkeä.
Sen jälkeen mulla oli ohjelmassa lehtien myymistä 2 viikkoa Trondheimissa josta
samantien joululomalle. Käytiin kuitenkin koulussa sitä ennen, no multahan oli
pisteitä kadonnut aika paljon. Se oli mulle oikeastaan se ”viimeinen tippa” en
voinut yhtään ymmärtää tätä mustaa opettajaa. Samaan aikaan löysin myös
Australian ”working-holiday” mahdollisuuden ja 2 kuukauden kuluttua löysinkin
itseni jo Australiasta. Suunnitelmat meni kerralla uusiksi.
