Working-holiday Australiassa
(22.02.2004-02.01.2005)
Lähdin valitettavasti Australiaan Ultima Travelin kautta joka on Work and Travel
Companyn jällenmyyjä, paljon luvattiin ja juurikaan en mitään saanut. Mutta
onhan tuo selvää, että järjestö tarvitsee rahaa oman toimintansa pyörittämiseen
ja antaa parhaan mahdollisen kuvan toiminnastaan. Maksoin ylimääräistä tuhat
euroa lähinnä työtakuun vuoksi joka selvisi maksusuorituksen jälkeen, että se
onkin 8 tuntia minimissään. En ollut missään vaiheessa tyytyväinen Work and
Travel Companyyn eikä ollut kukaan muukaan erimaalaisista haastattelemistani
henkilöistä.
Townsville.
Tavoitteenani oli nähdä koko maa ja se myös toteutui aika hyvin, kävin kaikissa
suurimmissa kaupungeissa: Sydney, Brisbane, Cairns, Canberra, Perth, Darwin,
Alice Springs, Adelaide ja Melbourne. Tasmaniassa en käynyt eikä se minua
kiinnostanutkaan.
Sydney.
Työt
Kaikkien mielenkiinnon numero 1 on ehdottomasti työt, minkälaista työtä siellä
tehdään ja minkälaisella palkalla? Itse ajattelin tienata leipäni suurimmalta
osalta hedelmänpoiminnalla jota ei yllättäen ollutkaan tarjolla lupauksista
huolimatta, se ei ollut paras alku omalle reissulleni. Ensimmäisenä menin siis
Bundaberg nimiseen kaupunkiin poimimaan, työpaikka järjestyi wtc:n kautta.
Yhteensä reilussa 2 viikossa poimin 2 päivää pähkinöitä, 4 tuntia ananaksia
sekä 4 tuntia kurpitsoita. Tämän ekan poimintakeikan hinta oli –500 dollaria.
Ei kovin hyvä kun ottaa huomioon sen, että hostellin mukaan töitä oli juuri nyt
enemmän tarjolla kun työntekijöitä on paikalla. Yleensä töissä tuona aikana oli
hostellin sadasta backpackerista 20, ja 80 oli odotuslistalla.
Tuosta huolimatta lähes parhaat muistoni aussiajoilta jäi tuolta paikalta,
siellä hostellissa oli niin mukavaa porukkaa etten olisi voinut kuvitella
etukäteen. Hedelmänpoimintahostelleissa on myös aika rankat huvit, eli etenkin
viikonloppuisin viina virtasi ja porukka oli aivan hirveessä kännissä. Ikinä en
unohda tuota paikkaa ja näitä ihmisiä Bundabergissa. Jos töitä vaan olisi ollut
niin olisin viettänyt varmaan 2-4 kuukautta tuolla.
Bundabergista menin pohjoisempaan itarannikkoa myöten. Lähinnä Bundabergin
kuumuutta peläten valitsin kohteekseni Tullyn koska se tunnetaan Australian
vetisimpänä paikkana. Tully on yhdessä Innisfailin kanssa suurta sokeriruoko ja
banaani aluetta. Omat työni löytyikin banaanien parista, tosin sain taas odottaa
töitä viikon, se olikin elämäni tylsin viikko. Aivan kauheaa koska eihän siellä
pienessä Tullyssa mitään tekemistä ollut. Ainoastaan banaaninpoimintaa ja
juomista.
Banaanihommat olikin erittäin raskaita ja monelle riitti tunti tai päivä,
itselleni sattui hyvä farmi joten viihdyin sen puoleen 5 viikkoa hommissa
Lizzion farmilla. Tällä farmilla oli vain 1 backpackeri mun lisäksi ja sekin
sattui olemaan suomalainen. Muuten en tykännyt oikein hostellista ja
porukkaankaan en päässyt yhtä hyvin kiinni kuin Bundabergissa. Sitten 3 viikon
kuluttua alkoi olemaan jo mukavasti kavereita kun tuli uusia ja osa porukasta
taas lähti pois. Tullyssakin oli tottakai kovat juomingit v-loppuisin. Palkka
oli 13,8 dollaria tunnilta ja töitä 40 tuntia viikossa eli siitä kertyi jo
säästöönkin 200 dollaria viikossa. Banaanihommat oli ainoita töitä
hedelmänpoiminnan saralla josta sai jotain säästöönkin.
Tullyn tulvat.
Kokeilin onneani myös Innisfailissa mutta tällä kertaa pääsin töihin isoon
banskutehtaaseen ja sain sieltä potkut kahdesti. Se oli huono paikka muutenkin,
hostelli oli erittäin törkeä ja puutteellinen parakki. Meitä oli varmaan 3 jotka
ei vetänyt pilvee ketjussa, joku huumeinen paskapaikka oli se hostelli.
Kävin vielä uudelleenkin Bundabergissä myöhemmin ja tällä kertaa poimin
Zuchiineja, tomaatteja, kurpitsoita ja herneitä. Herneistä maksettiin 1 dollari
kilolta eli yhtenä päivänä kun yritin olla oikein nopea niin sain 6:ssa tunnissa
kasaan 8 kiloa, piti vielä valita suurimmat ja jos oli pieniä seassa niin
maksettiin vielä vähemmän. Tuntipalkaksi jäi siis hulppeat 60 eurosenttiä!
Kiitoksia vaan siitäkin työstä hirveästi. Tämän 3 viikon jakson ainoa
palkallinen työ oli kurpitsat josta sai 14dollaria tunnilta, oli aika raskasta
työtä sekin siinä 30 asteen helteessä.
Kurpitsapelto.
Sydney oli suuntana oikeiden töiden vuoksi. Siellä tein aluksi järjestön töitä
kuten pahvilaatikoiden avaamista, betonin poraamista, hissinkuljettamista ja 2
päivää jossain varastolla kannoin tv:eitä ja tarkastin energiajuomapulloja
löytyisikö niistä pohjasakkaa.
Tämän jälkeen pääsin muuta kautta töihin eräälle laattatehtaalle, siellä ei
ollut enää vaihtoehtoja koska rahaa oli vain 1 dollari jäljellä kun aloitin
työt. Työ oli erittäin raskasta, en tiennyt sellaista olevan olemassa… Mulla
oli kaikki voimavarat käytössä 100 prosenttisesti koko ajan, aluksi suorastaan
sain lähes kontata kotiin töistä. Mutta ei rahaa niin ei vaihtoehtoja oikein
ollut piti vaan tehdä se mitä oli tarjolla. Jotain työpaikasta kertoi se, että
80 prosenttia muista oli vietnamilaisia työntekijöitä eli tavallaan se oli niin
kuin halpatyölaitos työn raskauteen nähden. Palkkaa maksettiin 16,8 dollaria
tunnilta, ylitöiltä 24$/tunti. Samaa hommaa kävi myös kokeilemassa pari uutta
vietnamilaista mutta ensimmäinen lopetti 3 tunnin jälkeen ja toinen 5 minuutin
jälkeen, liekö heillä ollut parempaakin tekemistä… Alla oleva kuvasarja kertoo
enemmän siitä työpaikasta.
Perthissä alkoi aika käymään pitkäksi, menin tuosta oireesta johtuen erääseen
työnvälitystoimistoon josta löytyikin duunia heti.
Aikaa mulla oli 3 viikkoa ja
se tuli käytettyä eräällä maatilalla Mooran lähellä
sekalaisiin töihin. Suurin
työurakka oli maan puhdistaminen suolasta, suola on
paikoitellen erittäin suuri
ongelma Australiassa. Ojia kaiveltiin ja täyteltiin ja
ohjattiin vettä eri
suuntiin, lisäksi puiden istuttamisella piti olla myönteisiä
vaikutuksia suolan
torjumisessa. Tosin puut kuolivat suurimmalta osilta lähes
heti, johtuen juuri
suolaisesta maasta.
Muita töitä siellä lammasfarmilla, jossa ei muuten ollut ainuttakaan lammasta
olivat rekanpesu, talon ikkunoiden puhdistaminen, puiden leikkaaminen, talliin
lattian valaminen, kasvihuoneen kunnostaminen, yms. Työt alkoivat siellä aina
aamu 8:lta ja loppuivat auringon laskiessa illalla 7 aikaan. Ohjelmassa oli
vain 1 tunnin ruokatunti, eli kieltämättä pitkää päivää sai painaa läntisessä
Australiassa jossa lämpötila kohosi paikoitellen 38 asteeseen. Palkaltaan tämä
homma oli ylivoimaisesti paras, 3:lta viikolta jäi käteen 1600 dollaria
(1000€).
Vein rahat pankkiin ja jostain käsittämättömästä kömmähdyksestä
johtuen rahat menivätkin Anglikaanisen kirkon lahjoitustilille. Ei niin hyvää
pankkitoimintaa Australiassa, asiaa sai selvitellä jonkin aikaa.
Asuminen
Suurin osa porukasta asuu hostelleissa, yleensä 4-10 ihmistä nukkuu samassa
huoneessa. Yleensä puolet niistä hostelleista oli likaisia, törkeitä ja kaikkea
muuta kuin viihtyisiä. Lisäksi etenkin alussa oli mahdotonta nukkua kun porukka
ravasi sisään ja ulos koko ajan. Huonolla tuurilla satuit huoneeseen jossa
biletettiin aamunkoittoon saakka. Surkein hostelli Sydneyssä oli ehdottomasti
Noah’s city central, olihan tuo samalla myös halvin. Kannattaa pysyä kaukana
siitä. Koko Australian huonoimman majapaikan tittelin myönnän Innisfail budget
backpackersille, se oli erittäin kallis 110 dollarin viikkohinnalla 10 hengen
huoneissa. Huoneet haisivat karmeille ja suihkusta ei tullut sen paremmin
kylmää kuin kuumaakaan vettä. Keittiö oli olematon vaikka he mainostivat
keittiöitä olevan 2… Jostain syystä se porukka oli tosiaankin sitä jatkuvasti
pilveä vetävää sakkia, niin sanotut tavalliset reissaajat oli päivän ajan siinä
jos sitäkään.
On yllättäen olemassa kyllä myös hyviä hostelleja, parhaan hostellin tittelin
annan Corona backpackersille joka sijaitsee Cairnsissa maksoi 12-14 dollaria
yö, 4:n hengen huoneessa jossa jääkaappi eli kukaan ei voinut pölliä ruokaa
keittiöstä niin kuin yleensä. Ilmainen aterialippu sisältyi hintaan joka päivä
jolla voi mennä syömään pikkuaterian ravintola Woolshedissa.
Mutta siis budjettia laskiessa kannattaa varautua maksamaan joka yöltä 20
dollaria. Mun halvin yöpyminen oli 12, ja kallein 34 dollaria ayers rockilla.
Mahdollista on myös vuokrata ihan vaan kämppä, suurimmissa kaupungeissa on
yleensä 2-3 henkeä samassa huoneessa ja se tulee maksamaan 100-120 dollaria
viikolta. Itse asuin Sydneyn huonoimmalla alueella Wentworthvillessa ja oma
kahden huoneen kämppä maksoi vain 120 dollaria viikko. Mutta oman yksiön
vuokraus ei yleensä tule wh-matkaajalle kyseeseen.
Wentworthvillen kämppä.
Hotellissakin voi asua, esim. Tullyssa ja Innisfailissa hotelliasuminen yhden
hengen huoneessa on jopa lähes puolet edullisempaa kuin 8-10 hengen
hostellissa. Tosin hostellihan järjestää sulle työt ja hotellin kautta joudut
itse hommaamaan töitä hedelmänpoiminta paikoilla. Monet muutti Tullyssa
hostellista heti töiden järjestyttyä hotelliin ja jatkoivat töitään samalla
banaanifarmilla. Isoimmissa kaupungeissa hotellit sitten ovatkin jo niin
kalliita ettei niissä ole järkeä asua.
Ei ole tarpeellista varata etukäteen hostellia, koska aina löytyy jostain tilaa ellei
sitten ole joku erityinen suuri tilaisuus, kuten uudenvuoden juhlinta Sydneyssä
jolloin jokainen sänky on varattu.
Uimari Sydneyssä Uuden-Vuoden aattona.
Telttamajoitus ei mielestäni tule kyseeseen, se maksaa yhtä paljon kuin
hostelli.
Matkustaminen
Itse liikuin kaupunkien väliä lähes aina bussilla sen edullisuuden vuoksi.
Itarannikolla parasta ja edullisinta palvelua tarjoaa Premier joka on yleensä
30-40% halvempi kuin paljon kuuluisampi Greyhound pioneer tai Mccafferty.
Bussipassia ei mielestäni kannata ostaa, koska usein suunnitelmat muuttuu ja
passi meneekin ainakin hostellin ilmoitustauluja katsellessa myyntiin. Lisäksi
passi tulisi säästämään vain 10% muuten niin edullisista hinnoista. 1 hyvä ja
edullinen bussiyhtiö Sydney-Melbourne-Adelaide akselilla matkustavalle on
Firefly.
Junalla suosittelen matkustamaan vain Adelaide-Alice Springs-Darwin väliä. Hinta
on samaa luokkaa bussin kanssa, mutta matkustusmukavuus paljon parempaa.
1 hyvä vaihtoehto on myöskin katsella ilmoitustauluja joissa tarjotaan kyytejä
milloin mihinkin, hyvällä onnella joku on menossa samaan suuntaan kuin sinä ja
hänellä on tilaa autossaan.
Välimatkan ollessa erittäin pitkä kuten Sydney-Perth niin kannattaa ehdottomasti
valita lentokone, juuri tuo väli tulee maksamaan yleensä Virgin bluella 149-199
dollaria ja Qantas tarjoaa samaa matkaa noin 220-270 dollarin hinnalla.
Kannattaa aina aluksi katsoa Virgin bluen ja muiden halpisyhtiöiden hinnat
ennen Qantasia. Myös matka tulee sitä halvemmaksi yleensä mitä aikaisemmin sen
varaat.
Siinä oli vähän tietoa niistä yleensä eniten kuulluista kysymyksistä ja joita
itsekin ajattelin eniten ennen reissua. Paljon enemmän löydät tietoa
Australia-aiheisesta keskustelufoorumista joka löytyy osoitteesta
http://www.dundernews.com
Ayers rock.
3 parasta ja viihtyisintä paikkaa mielestäni olivat Sydney, Cairns ja Adelaide.
Suuri ja mahtava Sydney mistä ei menoa ja meininkiä puuttunut, jokaisen
kannattaa viettää ainakin kuukausi tässä kaupungissa jossa myös
työnsaantimahdollisuudet lienevät parhaita koko maassa.
Cairns joka tunnetaan myös nimellä bilettäjän paratiisi, yöelämää ei tule
ainakaan puuttumaan tästä pohjois-Queenslandin pienestä kaupungissa. Alueella
on myös paljon rantoja, sademetsää ja parhaita nähtävyyksiä koko maassa ovat
koralliriutat Cairnsin edustalla.
Adelaide oli siitä erikoinen kaupunki, että en yhdessä vaiheessa ollut edes
menossa sinne mutta onneksi sain sen aikatauluuni. Jotenkin se kaupunki
puistoineen ja kaikkineen oli erittäin hieno.
Myös länsirannikon ylpeys Perth kannattaa tsekata, vaikka en siitä aluksi
tykännytkään ei vain kannata olettaa sitä suurkaupungiksi.
Ilman tätä en olisi selvinnyt flunssaviikosta töissä.
Torakoita mun kämppä oli täynnä Wentworthvillessa.
Melbourne.
Rallimestaruus ratkesi Pethissä Loebille.