Phoenix 17.11.2006-8.12.2006

Minä kuulun niihin ketkä ei tiedä mitä sitä alkaisi isona tekemään pitemmän päälle, koska jotain piti keksiä 2005 vuoden syksyllä, niin kävin vuoden pituisen pikakoulutuksen putkiasentajaksi. Syksyllä 2006 minut valittiin jo töihin Tallinnaan, jossa työt eivät sitten koskaan alkaneetkaan. Tämä takia jouduin jättämään myös samalle syksylle suunnitellun pyöräreissun pois…

Monien muiden hakemusten jälkeen minut valittiin töihin USA:n Arizonaan, tämä tuli tavallaan ylimääräisenä ”haasteena” elämään, koska en ole juurikaan suunnitellut lähteväni koskaan töihin USAan. Mutta nyt oli sellainen mahdollisuus mikä tietysti tulisi käyttää hyväkseen. Joka paikkaan minäkin olen eksynyt, mutta jälleen opin paljon. Vaikka positiivista tarinaa ei tästäkään reissusta tullut, en voi kyllä mitenkään itseäni syyttää. Enkä vielä tietenkään luovuta, kyllä asiat tulevaisuudessa tulee vielä onnistumaankin :)

3.11 Helsinki

Kävin työhaastattelussa Helsingissä, koskien putkiasennushommia USA:ssa. Työnkuvaksi selvisi, että kohteita on paljon ja työmiehiä tarvitaan heti 50-100 kpl. Minut kelpuutettiin moitteettomasti mukaan, tavallaan harjoittelijaksi. Koska minulla oli käytynä vain tämä pikakoulutus alalta niin en todellakaan edes kertonut olevani raudanluja ammattilainen.

Työ kuulosti hyvältä, ja myös muut asiat kuten asuminen ja lennot luvattiin hoitaa puolestani. Phoenixissa oli jo vuokrattu iso ja hieno 160 neliön OKT uima-altaalla. Lisäksi 2 autoa oli kuulemma hommattu työntekijöiden käyttöön. Palkkakin oli ihan kohtuullinen minulle. Mistään työluvista ja vastaavista en edes tullut kysyneeksi koska pidin sitä itsestään selvyytenä. Matkavakuutus käskettiin ottamaan koska sitä tarvitaan vapaa-ajalla, työpaikan puolesta tulisi oma vakuutus korvaamaan työtapaturmat. Lento sovittiin järjestettäväksi mahdollisimman pian. Parin päivän kuluttua sain vahvistuksen lähtöpäivästä joka olisi 9.11

8.11

Juuri kun olen saanut ilmoitettua joka paikkaan lähdöstäni ja pakattua viimeiset tavarat iltapäivällä, soi puhelin. Saan kuulla lähdön peruuntuneen viikolla. Tästä ilmoitettiin siis vain n. 16 tuntia ennen lentoa. Uudeksi lähtöpäiväksi sovittiin siis torstai 16.11

12.11

Puhelinsoitto jossa sanottiin, että lentoa yritetään hoitaa jo huomisaamuksi, sanoin ettei onnistu koska se torstaipäivä jo lyötiin lukkoon viimeksi. Parin tunnin kuluessa soi taas puhelin lentopäiväksi sovittiin 17.11 perjantai

17.11 Helsinki-Vantaan lentokenttä

Koneen lähtö kello 7:45 Lontoon kautta Phoenixiin. Matkanjohtaja kertoi, että merkitkää maahantulokaavakkeisiin matkan tarkoitukseksi lomamatka. Koska mitään työlupia ei oltu ehditty järjestämään, eli ei missään nimessä saa kertoa olevansa menossa töihin. Yksi hommiin lähdössä ollut mies tippui pois reissusta viime tingasta, häntä ei enää tavoitettu lähtöpäivänä, hän aavisti oikein ja ei lähtenyt reissuun ollenkaan.

Illalla 17:30 saavuimme Phoenixiin. Minä joka viimeisimpänä olin ollut USA:ssa tiesin kertoa tarkan osoitteen vaatimisesta maahantulokaavakkeessa. Sovittiin sitten osoitteeksi vain Scottsdale road, ilman numeroa, arvasin ettei se riitä. Koko maahan saapuminen oli jo härdelli kun meidän huomattiin olevan samaa ryhmää, lisäksi siitä katunumeron puuttumisesta tuli ongelmia.

Kaikilta kysyttiin moneen kertaan ollaanko töihin tulossa, lisäksi viimeiseltä ryhmän jäseneltä ei vaivauduttu ottamaan edes sormenjälkiä tai kuvaa. Hänelle sanottiin perästä kuuluvan. Luultiin jo heidän alkavan penkomaan tavaroita, olihan osalla mukana turvakengät. Mitähän sitä olisi keksinyt siihen jos ne olisivat alkaneet penkomaan tavaroita ja kysyneet minkälainen loma meillä on turvakenkien kanssa?

Päästiin kuitenkin maahan onnellisesti lopulta. Meidän majoitukseksi selvisi omakotitalon sijaan 2 makuuhuoneen huoneisto ja 1 auto. Tosin selitykseksi näiden suhteen riitti se, että porukkaa ei saatu kasaan haluttua määrää. Siksi vain 1 auto ja pienempi majoitus.

Näkymä kämpän ikkunasta

18.11 Phoenix

Aamulla yritettiin lähteä liikkeelle tällä autolla, joka ei toiminutkaan. Piti viedä se korjaamolle ja hakea vuokra-auto jolla ajeltiin ensimmäiset päivät. Aamupäivällä oli tavoite aukaista pankkitilit, mutta tämä ei onnistunutkaan pelkällä passilla.

Käytiin USA:n päässä asioita hoitavan suomalaisen miehen kotona ja eräällä työmaalla. Käytän tästä suomalaisesta miehestä nimeä Mestari tässä yhteydessä. Illallinen syötiin paikallisen suurimman jenkkipomon luona, oli aika jäykkä tunnelma.. Liian hieno paikka ja äärimmäisen jäykät pihvit, sitä naureskeltiin jälkeenpäin. Tarjoilijat vielä kysyi koko ajan miltä maistuu ja onko kaikki okei, kuten siellä jatkuvasti kysellään. Meidät esiteltiin tälle pomolle, yllätyksekseni minut esiteltiin 4 vuoden kokemuksen omaavana ammattilaisena.

Osa oli oikeasti tehnyt alan töitä 10 vuotta tai enemmän, mutta vaikka ei olisi ollut tehnyt päivääkään töitä, tai käynyt mitään alaan liittyvää koulutusta niin heidätkin esiteltiin kovina suomalaisina ammattilaisina.

Camelback mountains, maisema auton ikkunasta

Ensimmäinen työviikko 20.11-26.11

Työt alkoivat, työnkuvana ensimmäisenä oli tulipalossa tuhoutuneen kiinteistön ilmastointikanavien purkamista. Saatiin purettua kanavat parissa päivässä, jonka jälkeen oli aika asentaa uudet kanavat tilalle. Asennukset tehtiin samalla tavalla kuin Suomessa –60 luvulla. Pelkillä ruuvilla vain kiinni, mitään pop-niittejä ei käytetty. Saumakohdan päälle levitettiin pensselillä massa päälle. Meiltä puuttui jatkuvasti jotain osia jonka vuoksi iso osa työpäivistä kului seisoskellen kaikilta. Itse olin vielä flunssassa.

Alapa siitä sitten väsäämään

Tiistaina oli aika hommata ajokortit, joka ei myöskään onnistunut, paikanpäällä pitikin tyytyä vain henkilöllisyystodistuksiin. ID-cardin sai muut paitsi minä, koska mulla ei sitten ollut passin välissä sitä viisumilappua. Pelkällä passilla pankkitilin avaaminen ei onnistunut, siksi piti saada myös toinen henkilöllisyystodistus. Aluksi ajokorttia yritettiin siksi koska epätietoisuus oli vallassa sen suhteen saako suomalaisella ajokortilla ajaa.

Perjantaina oli aika ostaa pre-paid puhelin, liikkeessä sanottiin, ettei sellaisia puhelimia myydä jolla saisi yhteyden Eurooppaan. Noh ne puhelimet jäi ostamatta. Kunnes kämpällä huomasin puhelimen mainoslehtisestä kansainväliset hinnat. Menimme uudestaan kauppaan ja sanoimme vain ostavamme puhelimet, ei jaksanut alkaa inttämään vastaan heille heidän varmoista tiedoista. Sillä puhelimella sai yhteyden Eurooppaan ja ulkomaille. Vaikka kahdessa liikkeessä sanottiin sen olevan mahdotonta, kyllä olivat asiantuntemattomia myyjiä. Flunssa vain paheni mulla loppuviikosta.

Toinen viikko

Samat hommat jatkuivat, tuli jo vähän auottua Mestarille suuta kun kaikki asiat oli erilailla kun Suomen päässä sovittiin. Vakuutuksestakaan ei tosiaan ollut mitään tietoa, eli jos jotain olisi sattunut niin keksipä siinä sitten niitä tekosyitä. Vielä sanoin tarkasti, että mun koulutushan sisälsi vain LV osion eikä ilmaa ja tulin tekemään putkihommia, enkä ilmastointi. Tosin kyllä sekin homma ihan menetteli, ja yllättävän nopeasti sen oppi. Eikä mun mielestä työssä kyllä vikaakaan ollut, enemmän se tuntui muita ahdistavan. Asiat tehtiin kuulemma niin turhan monimutkaisesti ja ammattitaito tulisi heikentymään näillä työmenetelmillä.

Aluksi tosiaan ruuvilla kiinni, jonka jälkeen mönjät sauman päälle.

Tiistaina muut onnistuivat vihdoinkin aukaisemaan pankkitilit. Olihan palkanmaksu sovittu jo perjantain sijasta ensi maanantaille. Töissä oli yhä se ongelma, että osia ei paikalliset saaneet toimitettua työpaikalle, siinä vaan pyöriteltiin peukaloita ja mietittiin mitä voisi tehdä. Mulla oli tämä viikko vielä pahempi flunssan suhteen kuin ensimmäinen viikko, joten en sitten Mestarin mielestä näyttänyt kovin aktiiviselta.. Suomessa en olisi ollut koko viikon aikana töissä päivääkään ja jos flunssasta valitti Mestari vain käski ostamaan tequila pullon. Antibiootit ja muut lääkkeet kun ei kuulemma tepsi sairauksiin Arizonassa, koska siellä on niin kuiva ilma. (Kosteusprosentti olikin lähes aina alle 10%)

Lauantaina mestari toi työpaikalla 1,75 litran viskipullon, sitä siinä siemailtiin. 2 tyyppiä lähti sitten jotain passikuvia ottamaan, ja me 2 muuta siivoamaan. Tosin mulla meni fiilikset vähän tuohon pullon tuomiseen työpaikalle enkä osallistunut kun käskystä siivoamiseen.. Mestarilla tuntui vähän olevan sellainen pätemisen tarve kännissä ja en ihan kaikkea tehnyt niin kuin hän käski. Mutta mun mielipide on, että jos tuollainen viskipullo tuodaan työpaikalle niin työt loppuvat heti siihen. Eikä mua sitten hetkauta mitä pomo sanoo.

Siellä sitä oltiin

Töistä lähdettiin jo 3 aikaan, Mestarin kanssa mentiin kaikki jonnekin english baariin jossa soitti Mestarin kaveri Dave. Siellä juomingit jatkui ja 8 aikaan lähdettiin jatkoille Daven asunnolle. Kaikki olivat kännissä, ja ei ollut ongelma lähteä kännissä ajamaan kenellekään. Muahan yritettiin painostaa ajamaan koska olin juonut vähiten mutta muapa ei painostamalla ihan mitä tahansa järjettömyyksiä saa tekemään. Minä läksin Mestarin kyydissä, Mestari ajoi hätävilkut päällä, että toinen auto pysyisi perässä. Eivät kuitenkaan pysyneet perässä, saimme heidät puhelimella kiinni ja he kertoivat olevansa erään kaupan pihassa. Kuski jo sammui siellä ja toinen sammumispisteessä ollut mies lähti ajamaan autoa sen jälkeen kun löysimme heidät sieltä kaupan pihalta. He olivat jo jakamassa kaljaa meksikolaisille, suomen kielellä. Taas tuli auottua Mestarille suuta liittyen tähän järjettömyyteen jossa sammumiskunnossa oleva porukkaa ajelee autolla miljoonakaupungin kaduilla, mutta hän vaan sanoi, että asiat tehdään siten kun ne tehdään. Autoa ajetaan silloin kun sitä ajetaan, eikä sillä ole väliä onko humalassa vai ei.

Pitkien seikkailujen jälkeen selvittiin sinne Daven asunnolle, siellä sitten oli jo muutakin tarjolla kuin alkoholia. Mut luokiteltiin taas ihmetyypiksi kun ei edes minkäänlaiset huumeet kelpaa. Viskipullo oli unohtunut työpaikalle joten ei muuta kuin kännissä taas autolla hakemaan uutta pulloa.

Yksi meistä työläisistä soitti kitaraa läpi yön Daven kanssa aamu viiteen, ja mä yritin nukkua sohvalla. Kaiken lisäksi se Mestari tuli nukkumaan kanssa siihen samalle sohvalle, noh ei siinä mahtunut olemaan niin vaihdoin paikkaa lattialle.

Sunnuntai aamulla päästiin omalle asunnolle, Mestari jatkoi juomista yhden työläisen kanssa koko päivän ja tämän jälkeen se alkoi aukomaan mulle päätään illalla kun kummatkin palasi asunnolle. Mä en ole kuulemma yhteistyökykyinen ja töissäkään en vedä samasta köydestä. Ja suurin syy oli tämä lauantain tapahtuma jossa en osallistunut siivoukseen. Mä sanoin sille kaiken sen mitä muutkin ajatteli koko projektista ja sanoin sen vain sen vuoksi koska mua ärsytti niin paljon kun jo heti alussa meidän piti kertoa, että mitä ollaan mieltä tästä koko hommasta ja sitten kukaan taas ei sanonut mitään. Ei se mulle ole ongelma kertoa mielipidettäni, haukuin koko projektin ja vitsailin lähteväni viikon kuluessa pois. Tähän yllätyksekseni Mestari sanoi, että juu sä lähdet. Se tuli mulle vähän yllätyksenä. Hänen mukaan mä olisin lähtenyt muutenkin pois perjantaina, mutta taisi vaan isotella taas. Toisaalta tuo vähän harmitti mua, toisaalta ei.. Jouluun asti olisin halunnut olla mutta Mestari ei sitten ollut samaa mieltä. Siinä keskusteltiin koko ilta, yhteensä joku 5 tuntia aiheesta. Hän oli tuttuun tapaansa maistissa ja kertoi kaikkea mahdollista (jota tähän ei voi edes kirjoittaa) sekä alkoi vielä uhkailemaankin. Hienoa kun tuollaisia asioita tullaan kertomaan lähes sammumiskunnossa.. Mutta en osaa sanoa mikä oli keskustelun lopputulos, 5 tuntia kului nopeasti ja syy miksi se kesti niin kauan se meidän keskustelu oli, että kun 2 ihmistä jotka haluaa sanoa viimeisen sanan alkaa keskustelemaan niin on vaikea päästä loppuun saakka.

Eikä hän tuon 3 päivän juomaputken jälkeen mulle tullut mitään sanomaan, päinvastoin vältteli mua. Mutta jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli ihan hyvä. En ollut kyllä tyytyväinen projektiin, jossa kaikki asiat ovat erilailla kuin siellä Helsingin haastattelussa kerrottiin. Totuushan on se ettei mua kiinnosta pätkääkään olla laittomana töissä USA:ssa, jos jotain siellä työpaikalla sattuu niin ei ole kiva keksiä tekosyitä vakuutuksen suhteen. Eihän työturvallisuus asioista ollut mitään tietoa, joiltain lasten tikkailta kurotettiin sinne katon rajaan, jatkuvasti sai horjahdella. Onnettomuuden sattuessa olisi mahdotonta keksiä tekosyitä ja jälkeenpäin jäisi pahimmassa tapauksessa kymmenien tuhansien eurojen maksut kontolle ja muut vaikeudet. Eikä selitykseksi riitä sekään työlupien puuttumiselle ettei valkoisen miehen tekemisiin puututa, vain tummemman ihon omaavia tarkastetaan mahdollisesti. Muulle porukalle se tuntui olevan melkein sama onko laillisissa hommissa vai ei, mutta jos on jo linnassa istunut niin mitä väliä sitten tämänkään jutun suhteen.

Samana päivänä tuli vielä ilmoitus maksamattomasta vuokrasta, sitäkään ei kukaan ollut huolehtinut.

3 viikko

Maanantaina oli tavoite mennä työpaikalle, vai 2 neljästä kykeni koska yhdessä oli krapula, ja toinen oli flunssassa. Ajettiin pankkiautomaatin kautta, koska piti olla palkkapäivä. Rahojahan ei tietenkään ollut tullut tilille. Tästä ajettiin takaisin kämpille, jossa Mestari ihmetteli krapulaisena sohvalla miksi ei menty töihin ja selitettiin syy. Eli tästä alkoi lakko joka jatkui 3 päivää. Koska kukaan ei niitä rahoja tilille saanut maksettua, ei USA:n eikä suomen tileille. Lupauksia ja selityksiä kyllä riitti sekä suomen, että USA puolella. Mutta tuonhan arvasi jo etukäteen, kun mikään muukaan ei pelannut niin en itsekään olettanut, että joku vielä rahaakin maksaisi.

Tämä päivä meni ryypätessä muilta. Vaikka rahaa heillä ei ruokaan riittänyt niin juomaan sitä aina vaan jostain löytyi. Mestari, ihme ja kumma uskaltautui ajamaan illalla kotiinsa vaimonsa ja lapsiensa luo.

Maanantaina jenkkipomo oli käynyt työpaikalla katsomassa Hawaijin loman jälkeen kuinka hyvin homma on hoitunut ja miltä työt näyttävät. Ei oikein ollut pitänyt näkemästään, koska ketään ei näkynyt töissä, projektin olisi pitänyt olla jo valmis ja kaiken kruunasi puolikas viskipullo siellä pöydällä.

Keskiviikkona hän sitten maksoi muille palkkasekkeinä tietyn summan alkuhätään jolla selviää jokapäiväisistä menoista. Minä en edes ollut tuolloin toimistolla kun olin juoksemassa. Mun palkaksi jäi lentolippu, joka oli parempi kuin ei mitään. Tavallaan vapaaehtoistyötä, ei kohdallani edes laitonta tuolloin.

Torstaina työt alkoivat uudelleen ja oli tavoite saada homma valmiiksi lauantaiksi mennessä. Oltiin saatu kaikki osat vihdoinkin joten projektin valmiiksi saamiselle ei ollut estettä. Saatiinkin tuolloin paljon valmiiksi, kunnes puhelinsoitto iltapäivällä pari tuntia ennen töiden loppumista muutti kaiken: Mestari käski lopettamaan työt heti, ”kaikki on mennyt päin persettä, älkää asentako enää mitään”. Siinä sitten istuttiin ja mietittiin puhelua, sen tarkemmin Mestari ei selitellyt. Oli aika miettiä muutenkin mennyttä aikaa, 3 viikkoa takana mitä kommelluksia siihen oli mahtunutkaan… Onnistumisia reissussa löytyi vain 1, tämä oli pyykinpesu. Kyllä se pesukone pyykit hyvin pesi, siinä ei ollut kenelläkään valittamista.

Mestari soitti tunnin kuluessa uudelleen, Dennis oli suunnitellut piirustukset aivan väärin, eli lähes puolet meni purkuhommiksi. Tämä söi muidenkin kolmen työntekijän motivaation lähes nollaan. Dennis tosiaan oli söhinyt homman huonosti, saikin potkut jo samana päivänä. Syy miksi osa piti purkaa asennuksista oli väärät koot: 5,7 ja 9 tuumakoon osia ei saa käyttää. Tämän vuoksi myös niiden osien saatavuus oli yhtä tuskaista ja siksi niitä osia tosiaan sai aina odotella, ja kun ne vihdoinkin oli saatu niin tulikin tämä tieto ettei niitä saanut säännöksien mukaan käyttää.

Työpaikan viereinen katu

Perjantaina alkoi purkaminen, itsekin olin vielä töissä 3 saakka. Illemmalla lähti kone takaisin Suomeen..

Tässä reissussa siis ei onnistunut mikään (pyykinpesua lukuun ottamatta), tuskin tätä huonommin asiat tulevaisuudessa voi mennä. Päällimmäinen opetus on se etten ainakaan itse lähde enää Eurooppaa pitemmälle ilman työsopimusta. Syy miksi työsopimusta ei tehty Suomessa oli se ettei kukaan olisi siihen laittanut nimeään, eikä työmiehiä olisi saatu kasaan edes tätä neljää. Siellä paikanpäällä se oli tavallaan pakko kirjoittaa. Myös en jatkossa oleta, että työministeriön sivuilta löytyvät työpaikat olisivat kaikki rehellisiä. Tosiaankin luotin tuohon www.mol.fi sivuun, mutta jatkossa tiedän myös siellä olevan epärehellisiä ilmoituksia joihin ei kannata liikaa luottaa..

Rahanahneus oli tässäkin pääosassa, maksettiinhan meistä 30 dollaria hengeltä tunnissa näille Suomessa toimiville rekrytoijille. Siksi minutkin valittiin hommaan mukaan, voi välistä vetää mehevän siivun. Tietysti olen siitä kiitollinen, että pääsin tuonne. Kunpa vain ne asiat olisi olleet kuten oletin ja, että minun tilanteeni olisivat tienneet myös paikalliset pomot. Olinhan sopinut vain lähteväni harjoittelijaksi pienellä tuntipalkalla ja minun työpanos palkkaan nähden oli todella hyvä.