Alle olen laatinut perusjuttuja pyöräilystä ja niistä useimmiten kysytyistä kysymyksistä.
Olkaa Hyvä!
(tämä juttu valmistui jo vuosia sitten mutta nyt vasta sivuille 22.06.2008)
Sulla lienee tosi
hyvä pyörä kun noin paljon olet polkenut?
Siinä yleisin väite minkä olen kuullut henkilöiltä kenen kanssa olen reissuista ja pyöräilystä jutellut. Pyöräni ei ihan suoraan ole Sotkan Gardemeister, vaan pari pykälää parempi Cittarin DBS Finse 1222 arvoltaan hulppeat 340€. Ostin sen kesällä 2000, tämä oli elämäni ensimmäinen uusi pyörä. Sen ostin vain pyöräilyyn ”uimarantaan ja takaisin”. Pikkupojasta lähtien olen funtsinut, että sitten kun olen iso poika niin olisi aika jänskää polkea joskus Euroopassa polkupyörällä pitempikin lenkki. Samoin haaveena oli/on myös vielä joskus polkea Australian halki.
Nyt (05.09.2006) on Debsin mittarissa 26000 kilometriä, osa unelmista täytetty uusia tullut roimasti lisää, ja myös saatu suut tukkoon ihmisiltä jotka ovat väittäneet jo Ruotsin olevan aivan liian kaukana jos pyöräretkelle lähtee. Onhan maasturi retkipyöräksi vähän ”outo” valinta mutta en nyt ihan tuon pyörän ostohankkeissa päällimmäisenä miettinyt tuota asiaa. Senkin olen todennut, ettei se pyörästä välttämättä ole kiinni minne asti rahkeet riittävät, sisulla pääsee jo yksistään huiman kauas!
Onks sun pyörään tullut koskaan
mitään vikaa?
Ei. Saksassa kesän 2003 reissulla oli pieniä probleemia kuten yksi pinna meni poikki. Reissujeni ainut rengasrikko tapahtui myös Saksassa, jonka vuoksi muistan koko loppuelämäni pienet saksalaiskylät Schönsee ja Oberviewtach. Tapauksesta olikin raportti itse reissuselostuksessa. Lukuunottamatta Venäjä-Ruotsi matkaa olen käyttänyt renkaina perus halpismalleja 5-8€ kpl. Ja tosiaan olihan minulla 2003 Euroopan-reissussa alla Bilteman loistokkaat pistosuojatut kumit. Vähän järjetön ratkaisu kyllä oli sekin kun nyt miettii, siis ei pistosuojaus vaan niiden leveys ja kuinka karkeat ne olivat. Juuri tällä hetkellä käytän Schwalben marathon plussia, ne tarjoavat runsaasti mielenrauhaa. Eikä todellakaan tarvitse kokoajan vainoharhaisesti katsoa onko rengas mahdollisesti vähän tyhjentynyt. Näillä renkailla on ajettu yli 9000km. Uskoisin renkaiden kestävän mahdollisesti 15000 km. Saakka, jopa pidemmälle.
Tosiaan, johtuneeko se vaan onnesta vai norjalaisten taidosta tehdä pyöriä ettei minulla ole ollut suurempia ongelmia pyörän kanssa. (vai olikohan se kuitenkin made in China? )
Siis miten sä
oikein pystyt nukkumaan joissain vessoissa?
Monesti etenkin sähköpostitse on tullut kommentteja, että ”sä nukut melkein kaikki yöt vessoissa”. En nyt ihan näinkään, ainoastaan tuossa Skandinavian reissussa nukuin aika montakin yötä vessassa. Siis silloin Toukokuussa se ei ollut yhtään hassumpi idea! Kun on aivan läpimärkä, lämpöistä on noin 5 astetta, itkettää, ahdistaa ja nukuttaa. Huomaat p-paikan ja siellä 2x3 metriä kokoisen huoneen jossa valot, lämpöinen vesi, lämpöinen ilma ja nappia painamalla saa enemmän lämpöä. Sä kiusaat itseäsi pitkän aikaa ajatuksella voi kun pääsisi jonnekin lämpimään, ja tuollainen näky on edessä. Silloin se on puhdasta järjen käyttöä astua sisään, ei mitään muuta. Tietysti vessaankin menen vain kenenkään näkemättä.
En mä nyt ihan
ensimmäisenä alkaisi missään
paskassa
nukkumaan, kuten jotkin olettavat. Kokemukseni maksullisista
majoituksista on
sitä luokkaa, että tuollaisesta vessamajoituksesta
mitä Ruotsissa on olisin
valmis maksamaan vaikka 10 euroa. Joistain kylmistä kopeista
(aitoista ja
vastaavista) olen maksanut etenkin Suomessa joskus jopa 30€.
Joten en mitenkään
pidä vessoissa yöpymistä kovinkaan
ihmeellisenä asiana. Etenkin tuolloin
Toukokuussa kun ei vielä ihmisiä ole niin paljon
liikkeellä niin se on ihan
hyvä vaihtoehto kenelle vain. Ja niitä vessoja on
siinä 2-3kpl. Niin jokaiselle
riittää jotakin, myös tapaamilleni
romanialaisille autolomalaisille jotka
kuulemma yöpyivät pääosin vessoissa.
Miltä tuntuu nukkua
vain taivasalla jossain puskassa tai
pellolla?
Alussa se oli vähän outoa, ja on sitä vieläkin. Etenkin reissun alussa se on aika vaikeaa nukkua vain makuupussissa ja katsella tähtitaivasta tai mitä milloinkin. Ensimmäisinä öinä nukkuminen on sangen vaikeaa ja unimäärä jää reiluun puoleen siitä mitä se yleensä on. Jokamiehenoikeuksiahan ei Euroopassa juuri tunneta, mutta ketä se sitten haittaa jos jonnekin pellonreunaan tai pusikkoon menee nukkumaan. Ehkä telttailu on eri asia, mutta jos joku nukkuu pelkässä makuupussissa niin eipä se ketään haittaa. Muutenkin tapanani on yleensä aloittaa iltatoimet siinä pari tuntia ennen pimeää, eikä siihen aikaan kukaan yleensä liiku siellä missä minä olen makoillut ja kokkaillut. Jos nukkumapaikka on ”huonossa paikassa” kuten vaikka lähellä asuintaloa pyrin lähtemään liikkeelle jo varhain aamulla 6-7 aikaan.
Eikö sua
tosiaankaan pelota? Suthan voi vaikka syödä
karhut ja sudet sekä joku
ihminenkin
voi sut tappaa kun nukut vaan puskissa!
No ei, miksi pelkäisin. Vaara olen lähes olematon, etenkin nämä ihmiset jotka aina varoittelee noista eläimistä tuntuvat olevan vain vainoharhaisia. Eläimiä näkee muutenkin aika vähän tuolla reissussa, siis suurempia. Villisiat röhkivät Ranskassa lähellä mun leiriytymispaikkaa, mutta niidenkin luokse juoksin kameran ja puukon kanssa, enkä sitten edes nähnyt mokomia. Keski-Euroopassa puolestaan olen nähnyt paljon onkohan nämä nyt kauriita? Kuitenkin sellaisia siroja pomppijoita, jotka todellakin ovat arkoja. Saksassa niitä eniten olen nähnyt. Mutta eläimissä ei ole mitään pelättävää, ehkä punkki on se vaarallisin. Mutta puutiaisaivokuumetta vastaan mulla on rokote, se ei olisi kivaa jos kuume alkaisi nousemaan kohti 40 astetta johtuen punkin puremasta.
Eikä ihmisiäkään syytä ole pelätä. Jostain kumman syystä ihmisillä on vainoharhaisuutta. Maantierosvoja ei ole näkynyt, ei niin Venäjällä kun muuallakaan. Muistan kun ekalle reissulle lähdin niin joku poliisi jo kommentoi, että hyvä kun lähti pohjoiseen etelässä ne kolkkaa heti.(Suomen reissu) Juuh, no jokaisella on omat mielipiteet. Eikä se tuo yhtään enempää turvallisuutta nukkuuko sisällä vai ulkona. Onneksi mun ei tarvitse enää tällä kokemukselle stressata juuri mistään.
Polkupyöräilijällä on kyllä olemassa vihollisia joita itsekin pelkään, ne ovat: Vastatuuli, sade ja hyttyset.
Vastatuuli verottaa voimia todenteolla, tuntuu ettei matka edisty yhtään.. Se vie muutenkin hommasta hohdon. Sade, etenkin alussa kun ei ollut edes kunnon sadevarusteita mukana niin ei voi kun inhota sadetta. Hyi ja hyi! Hyttyset, siellä missä niitä on niin meinaa hermot mennä, jo nukkumisesta hyttyset osaavat tehdä erittäin karun kokemuksen. Ne rajoittavat ainakin omia suunnitelmiani liikaakin, kuulun niihin jotka vihaavat hyttysiä. Siinä ne 3 seikkaa joita pelkään.
(no liittyihän tämäkin jollain lailla majoitukseen)
Mites noi hotellit ja
retkeilymajat?
Ihan
hyvä ja harkinnan arvoinen idea niille kellä on
rahaa,
mulla on vaan niin suuret halut nähdä maailmaa,
että polkupyörän kun ottaa alle
ja ei joudu maksamaan majoituksesta niin onnistuu
köyhältäkin matkailu. Onhan
mulla kokemusta joistain hotelleistakin Länsi-Euroopassa
hinnat hotelleissa
ovat alkaen 40€ Idässä 20€ jopa
alle. Mutta turhan kalliiksi tuo tulee jos on
30 päivää reissussa esim. Tietysti jossain
turistimestassa pitää varautua
maksamaan vähintään 60-80€, Val
D’Iseressä halvin majoitus oli muistaakseni
jonkun 70€ yöltä. Retkeilymajoissa sitten on
enemmän väljyyttä hinnoissa 10-30€
yö. Mutta kyllä silti nautin tuosta taivasalla
yöpymisestä, se ei sido
mihinkään ja aika päivässä
tulee käytetyksi todella hyvin. Saa illalla ajella
auringonlaskuun saakka, eikä joudu
kyttäilemään hotellia joka voisi
löytyä jo
iltapäivällä 4 aikaan.
Latoja, sillanaluksia ja vastaavia on ollut tarjolla vain pohjoismaissa. Vain pari yötä on tullut vietettyä sillanalla. Rakennuksissa ei ole tullut yövyttyä.
Peseytymisen kannalta on tietysti parasta ottaa joku
suihkulla varustettu kämppä pari kertaa viikossa.
Manner-Euroopassa on aika
huonot peseytymismahdollisuudet luonnossa. Vesi on todella likaista,
lukuunottamatta joitain vuoristo puroja. Muuten olen käynyt
peseytymässä mm.
Rautatieasemilla ja vastaavilla julkisilla paikoilla.
Tietysti mukaan lähtee aina pitemmälle reissulle retkikeitin ja pieni kattila. Tämä on ylivoimaisesti paras yhdistelmä. Joku trangia tuntuu lähinnä vitsiltä, turhaa sählää, paljon painoa sekä paljon hitaampi ja monimutkaisempi käyttää. Retkikeittimessä tarvitsee vaan kääntää nupista ja sytyttää tuleen kaasu. Tämän jälkeen kattila siihen päälle, vettä tarpeen mukaan kiehumaan. Sekaan lähes aina pikapastaa joka kiehuu 2-3 minuutissa. Tämä säästää keittimen kaasua ja tietysti pääsee aterioimaankin nopeammin :) Pastan sekaan jotain purkkitonnikalaa tai vastaavaa, mitä kaupasta milloinkin lähtee mukaan. Pasta on mielestäni se paras energian lähde pyöräilyyn, paljon hiilihydraatteja ja niitähän pastasta saa.
Muuten ostelen kaupoista jogurttia, keksejä, einespizzoja, leipää, leikkeleitä, jäätelöä, maitoa, suklaata ja kaikkea energiapitoista ruokaa. Joka maasta löytyy aina se suosikkikauppa, Ranskassa tämmöiseksi muodostui Champion kun se joka kylässä tuntui olevan. Ranskassa oli muutenkin kivasti aina opastettu mitä kauppoja seuraavasta kaupungista/kylästä löytyy. Puolasta muistan edullisen hintatason, ruoan hinta oli kolmannes siitä mitä se Länsi-Euroopan maissa on.
Voi kuulostaa koomiselta sekin mutta paikalliseen ruokakulttuuriin en juurikaan ole tutustunut ravintoloiden kautta. Ehkä se tapahtuu sitten kypsemmällä iällä.
Vettä löytyy ainakin kaupoista, kyllä sitä huoltoasemiltakin olen onnistunut saamaan mutta maku ei aina ole paras mahdollinen. Eikä se euron hinta 5 litran pullosta ole liian kallis minullekaan. Mulla on yleensä 3 litran pullo laukussa ja tämän lisäksi kaksi 0,75:n litran pulloa pyörässä kiinni.
Ensimmäisenä sääntönä pyrin pitämään sitä, että vain ehdottomasti välttämätön lähtee mukaan. Muilla retkipyöräilijöillä tuntuu olevan aina tuplasti se mitä mulla, sen kyllä näkee sitten irvistyksessäkin ylämäessä joka on myös tuplasti raskaamman tuntuinen kuin minulla. Vaatteita mukaan vain 2kpl kutakin. Niitä saa kyllä kaupoista tarvittaessa lisää. Keski-Euroopan reissussa hiki ja auringonpaahde haalensi t-paidat jo parissa päivässä siihen kuntoon ettei niitä reissun jälkeen voinut käyttää. Eli kaupasta lähti aika usein mukaan parin euron t-paitoja. Ei mulla muutenkaan kovin erikoisia ”pyöräilyvaatteita” ole. Kaikki on ihan perusvaatteita eikä mitään pyöräily. Kesäkeleillä sortsit ja t-paita ja ihan tavalliset lenkkarit. Ei todellakaan mitään pyöräilysortseja ja pyöräilykenkiä ym ym. Menee liian neitimäiseksi touhu jos kaiken pitää olla tip ja top. Pyöränkorjaus tarvikkeita on mukana tarpeeksi pyörän renkaan vaihtamiseen tai paikkaamiseen ja muihin perusjuttuihin. Etenkin manner-Euroopassa apu löytyy aina läheltä, joten miksi ottaa mukaan työkaluja joita tuskin tarvitsisi kuitenkaan. Lisäksi kun on vähän enemmän oman onnen nojassa niin se tuo hommaan lisämausteeksi extremeä. Olihan mulla Venäjällä jopa vararengaskin mukana, tosin ehkä vähän turhaan. Mutta silloin en ollut perillä nykyisten Schwalbien erinomaisuudesta.
Niin ja kamat on kahdessa Ortliebin vesitiiviissä takalaukussa, ei ole ihan halpoja mutta hintansa väärtti ehdottomasti. Nykyäänhän kyllä löytyy Biltemalta ihan vastaavanlainen vesitiivismalli joka on huhujen mukaan ihan yhtä hyvä. Laukkujen lisäksi reppu jossa kantelen arvotavaroita mukanani kaupoissa ja siellä minne en pyörää ota mukaan. Aina on jännittävää kyllä palata pyörän luokse kun palaa esim. Sieltä kaupasta sen luokse, ”onkohan se vielä siellä”. Aina ei edes silmä heti tavoita pyörää ja meinaa iskeä paniikki. Tosin varkauden kannalta on se matkavakuutus aivan ehdoton! Kyllä aika huolettomasti tosiaan tulee jätettyä pyörä ja laukut kauppojen seinustalle. Laukuthan saisi repäistyä siitä mukaansa ihan helposti, toisaalta ei siellä mitään todellista varastamisen arvoista ole koskaan. Retkikeitin ja likaisia hikisiä vaatteita sekä vessapaperia. Ym. Vastaavaa roinaa, jos joku katsoisi laukkujen sisällön niin ainakin silloin huomaisi ettei tosiaan varastamisen arvoista löydy.
Rahaa saa ihan mukavasti mistä vain visa electronilla, etenkin jos se pankki löytyy. En ole mistään maailmankolkasta löytänyt pankkiautomaattia josta rahaa ei kyseisellä kortilla saa.
Reissusta kirjoittelen nykyään päivän päätapahtumat pieneen kalenteriin jotta sitten muistaa jotain tulevaisuudessa, ja saa tarinaa tällekin sivulle. Kamera on ollut mukana Skandinavian reissusta lähtien, silloinen kamera HP320 palveli ongelmitta. Siksi sen jälkeen annoin vielä mahdollisuuden uudelle HP:lle 735 malliltaan. Pattereita kului vähän turhan paljon, ja zoomi rikkoontui tosiaan siellä Tanskassa. Nykyään kuvailen Canon A 510:llä, ihan jees kamera. Kuvaamistahan riittää varsinkin vuoristossa, tasamailla ei puolestaan aina tule otettua edes joka päivä kuvaa, paitsi yöpaikasta.
Matkavakuutus, se varusteista tärkein on aina mukana ja voimassa ympäri vuoden. Koskaan ei tiedä minne ja milloin tulee lähtö.
Puukko on myös hyvä olla mukana, jos alkaa villiasiat liikaa röhkimään niin aina voi tehdä ”Obelixit”
Saaks sun mukaan lähtee polkemaan?
Juu kyllä! Siis ei mulla sitä vastaan mitään ole, etenkin vielä kun olen tuonne Kiinaan menossa niin sinne eniten porukka olisi tervetullutta. Lähinnä 2-3 kuukautta on turhan pitkä aika olla puhumatta, siksi. Ja tuohan se turvallisuudenkin tunnetta vähän, vaikka ei se Venäjä taida olla paljon vaarallisempi maa kuin ihmiset olettavat.
Tottapuhuen aika monelle reissulle on joku ollut lähdössä, mutta sitten on viime tingassa mennyt sisu kaulaan. Yksin pyöräilyssä on se parasta kun saa todellakin mennä minne haluaa ja omaan tahtiin. Mutta kaikki halukkaat ehdotuksineen saa laitella edelleenkin mailia mulle:
kalle (at) joutsalainen.com
Tavoitteenani on polkea jokaisessa Euroopan maassa, ei nyt ihan Armeniassa ja näissä entisissä Neuvostoliiton maissa. Sitten Australian ja Amerikan halki ja tuo Venäjä-Mongolia-Kiina
Nettilaskuri antoi minun kuoliniäksi 84 vuotta, eli kyllä tässä vielä ehtii joka tapauksessa.